Koronapandemia pakotti organisaatiot siirtämään yhteisen suunnittelun verkkoon ja osoitti kirkkaan suunnan merkityksen hajautetussa työssä – nyt tekoälyaika haastaa PI-suunnittelun uudelleen.

Olen vuodesta 2013 lähtien auttanut monia organisaatioita ottamaan Suomessa ja muualla yhteisen suunnittelun – Big Room Planningin tai PI Planningin – käyttöön.
Olen nähnyt tilanteita, joissa ensimmäinen yhteinen suunnittelu on ollut käännekohta tekemiselle: ensimmäinen hetki, jolloin ihmiset oikeasti näkevät kokonaisuuden, riippuvuudet ja yhteisen suunnan, ja sitoutuvat yhdessä viemään yritystä eteenpäin.
2020 tuli korona.
Yhtäkkiä fyysiset Big Roomit katosivat. Oli pakko siirtää suunnittelu verkkoon. Teimme tämän vain muutaman viikon kuluessa.
Lentäminen väheni.
Korona-aikana havaitsimme jotain olennaista.
Hajautetussa ympäristössä ihmiset eivät pysty tekemään työtä yhdessä, ellei yhteinen suunta ole kirkas.
Kun spontaanit käytäväkeskustelut ja epäviralliset tarkistukset katosivat, tarvittiin entistä tietoisempaa yhteistä suunnittelua. Muuten syntyi:
Korona-aikana autoimme myös useita organisaatioita ottamaan käyttöön yhteisen suunnittelun ensimmäistä kertaa – juuri siksi, että hajautettu työ vaati rakenteen yhteiselle ajattelulle.
Tein yhdessä Helsinkin Yliopiston ja Karlstadin yliopiston tutkijoiden kanssa vuonna 2020–2021 yhteisen tutkimukseen, jossa tarkasteltiin pandemian vaikutuksia ohjelmistokehitykseen.
Tuloksista kaksi havaintoa pysäyttivät:
Toisin sanoen: kriisi ei romuttanut ketteryyttä – monessa organisaatiossa se vahvisti sitä.
Tutkimus: Kettunen et al., Impacts of COVID-19 Pandemic for Software Development in Nordic Companies – Agility Helps to Respond (XP 2021). (Open Access)
Tänään kysymys ei enää liity etätyöhön.
Se liittyy tekoälyyn.
AI nopeuttaa backlogien valmistelua. Se auttaa priorisoinnissa. Se tuottaa vaihtoehtoja, analyysejä ja luonnoksia.
Työ nopeutuu merkittävästi.
Mutta jos tekeminen ei ole enää pullonkaula, päätöksenteko - suunta - on. Ilman yhteistä suuntaa tekemistä on hyvin vaikea johtaa.
Kun vaihtoehtoja syntyy enemmän ja nopeammin, tarvitaan:
Jos yhteinen suunnittelu on vain:
niin AI voi tehdä siitä suuren osan.
Mutta jos se on:
silloin sen arvo kasvaa – ei pienene.
AI tuottaa vaihtoehtoja. Ihmiset kantavat vastuun suunnasta.
Vaikka osa organisaatioista on luopunut PI-suunnittelusta, niin suurin osa tuntuu siirtyneen jonkinlaiseen hybridimalliin, jossa yrityksen eri toimipisteet osallistuvat etänä suunnitteluun, mutta saman toimipisteen ihmiset suunnittelevat yhdessä. Lisäksi osassa organisaatioita suunnittelun rytmi on nopeutunut, niin, että suunnittelua tehdään useammin, mutta kevyemmin.
Itse uskon tässä olevan AI-aikakauden tulevaisuus. Nopeissa, yhteisissä hybridinä tehtävissä suunnitteluissa, sillä ilman yhteistä suuntaa hajautettu työ ei toimi.
Mitä teidän organisaatiossa on tapahtunut PI-suunnittelulle AI-agenttien aikakaudella?
Mutta ehkä kaikkein kiinnostavin kehityssuunta ei ole vain hybridisyys tai tiheämpi rytmi.
Vaan se, että suunnittelu alkaa muuttua yhä enemmän jatkuvaksi ja asynkroniseksi.
AI:n avulla suuri osa siitä työstä, joka ennen tehtiin yhteisessä tilassa kahden päivän aikana, voidaan tehdä jo etukäteen:
Tämä vapauttaa yhteisen ajan siihen, mikä on arvokkainta: päätöksiin, priorisointiin ja yhteiseen ymmärrykseen.
Voisiko tulevaisuuden PI Planning olla enemmänkin jatkuva suunnan hakemisen prosessi kuin yksittäinen tapahtuma?
AI-agentit voivat tukea organisaatioita pitämällä ohjelmataulut ja riippuvuudet jatkuvasti ajan tasalla. Mutta edelleen tarvitaan ihmisiä tekemään valinnat:
Kun AI-agentit tekevät yhä enemmän valmistelusta, jääkö PI Planningista lopulta jäljelle vain se kaikkein tärkein: yhteinen päätöksenteko ja suunta?
Miltä tämä näyttää teidän organisaatiossanne?